Suomenkielinen sekä ylpeä siitä: opiskelijan kynästä

Lauantaina vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Mitä suomen kieli ja  suomalaisuus merkitsevät sinulle? Millainen on suhteesi suomen kieleen? Ensimmäisen vuoden opiskelijat pohtivat tätä "Minä kielenkäyttäjänä" -opintojaksossa, johon Askolan lukiossa kuuluvat moduulit ÄI2, EN1 ja RU1. Tässä eräs opiskelijan teksti:

Nina Kuukarin ja Klaus Barckin tekemä Kalevala-aiheinen muraali: osa teosta. Kuva: Htm, Wikipedia

Suomenkielinen sekä ylpeä siitä

Torstaisen illan tunnelmissa katsoin juuri elokuvan "Näkymätön Elina". Se kertoo 10-vuotiaasta tytöstä, jonka opettaja kieltää häntä puhumasta äidinkieltään. Elokuva ei ollut parhaasta päästä, mutta kuitenkin kosketti, sekä herätti sisälläni ajatuksia.

Ymmärtääkseen äidinkielen merkityksen, pitää ensin ymmärtää kielen yleinen merkitys ihmiskunnalle. On itsestäänselvyys, että sen avulla kommunikoidaan, sekä dokumentoidaan tietoa historiasta, uusista keksinnöistä, tai vaaroista. Kun pohdin asiaa, huomasin tätäkin tärkeämmäksi sijoittuvan käytön kielelle: ajatteleminen. 

Ilman kieltä emme pystyisi käsittelemään saamaamme tietoa. Kokeile käyttää ajattelukykyäsi esimerkiksi listaamalla esineitä, joita omistat. Huomaat varmasti, että mieleesi ilmestyy kaksi asiaa: kuva esineestä, sekä esineen nimi. Ilman kieltä et kykenisi muistelemaan käymiäsi keskusteluja, johon osa syytä on se, ettei niitä ole käyty. Meillä ei olisi lähes mitään ilman kieltä. Emme kykenisi edes metsästämään mammutteja kivillä ja kepeillä, sillä ilman koordinoituja taktiikoita ei moinen onnistuisi.

Nyt ymmärrät varmasti, että ilman kieltä yhdessä eläminen ei onnistuisi. Seuraavaksi voimme pohtia äidinkielen merkitystä. On selvää, että äidinkielellä on vajaampi merkitys ihmiselle, kuin kielellä yleisesti. Kyseessä on kuitenkin yksilöllinen asia, johon ei ole oikeaa vastausta. Otetaan esimerkeiksi tuntemattomat henkilöt, joille annan nimiksi Matti ja Väinö.

Matti on järjestäytynyt liikemies, joka käy aamuisin kuntosalilla, sekä juo kahvinsa ilman maitoa. Hän viettää suuren osan elämästään työmatkoilla ympäri maailmaa. Matin mielestä hänen kansainvälinen työelämänsä helpottuisi, jos kaikki ihmiset puhuisivat samaa kieltä. Mattia voisi verrata elokuvan opettajaan, jonka mielestä se yhdistäisi kansaa, ja vähentäisi hämminkiä. Kaikki voisivat kommunikoida sujuvasti keskenään, eikä tulisi epäselvyyttä kenenkään puheesta. Elämä olisi hyvin.

Väinö on eri mieltä asiasta. Hän on perinteisen suomalainen, rento ja hiljainen mies. Hän pitää siitä, että venäläiset naapurit eivät ymmärrä vitsejä, joille Väinö heidän kustannuksellaan nauraa. Hän osaa sujuvaa ruotsia, sekä puhuu englantia ymmärrettävästi. Väinö kuitenkin arvostaa äidinkieltään. Hän on sen vanhemmiltaan oppinut, eikä halua eroon perinteestä. Väinöön voimme verrata elokuvan päähenkilöä, Elinaa, joka tahtoo puhua suomea, sillä "isäkin puhui aina suomea". Kielellä heillä on syvempi merkitys, kuin materialistinen hyöty, jota Matti tavoittelee.

Itse kunnioitan ja arvostan äidinkieltäni samalla tavalla, kuin Väinö. Olen ylpeä Suomen kielestä sekä kulttuurista, enkä koskaan haluaisi luopua perinteistä. Yksikielisen yhteiskunnan hyötyjä ei voi kieltää, sillä on fakta, että maailmalla olisi jokaisella helpompaa. En kuitenkaan usko, että sillä on väliä. On hauskaa opettaa ulkomaalaiselle suomalaisia tapoja tervehtiä; se tuo iloa ja ylpeyttä, joka on, ainakin itselläni, lopullinen tavoitteeni.