Abien sanataidetta: Jatka aloituksia

Abien ÄI8-kurssilla prepataan kirjoittamisen taitoja. Harjoitellaan äidinkielen kirjoitustaidon koevastauksen kirjoittamista, mutta myös muita kirjoittamiseen liittyviä taitoja. Luovan kirjoittamisen harjoitukset voivat auttaa, jos kirjoittamisejn aloittaminen tuntuu jollain kertaa vaikealta. Aloittaa voi  vaikka tajunnanvirtaharjoituksella, jossa kirjoitetaan sitä, mitä mieleen tulee. Eräässä harjoituksessa kokeiltiin tajunnanvirtakirjoittamista ohjatuilla ajatuksen aluilla:

Muistan... Olisin halunnut... En tiedä... Uskon...

(Tehtävän lähde: Niina Hakalahti: "Syön aamupalaksi Eiffel-torneja")

Muistan kun olin 10-vuotias, ja vietin aikaa ystävieni kanssa joka päivä aina koulun jälkeen. Menimme varsinkin talviaikaan isoihin ja syviin metsiin leikkimään piilosta. Oli niin pimeää, että toisten löytäminen oli melkein mahdotonta ilman taskulamppua. Yhtenä päivänä emme yksinkertaisesti löytäneet yhtä ystävistäni, joten aloimme kutsua häntä. Vastausta ei kuulunut, ja aloimme huolestua. Noin puoli tuntia myöhemmin hän tuli esiin ja kertoi myös etsivänsä meitä. Hän oli jäänyt loukkuun jonkin sortin lumikasan alle, joten hän sairastui keuhkokuumeeseen seuraavana päivänä ja kuoli.

Olisin halunnut syntyä hevosena ihmisen sijaan, ja elellä koko elämäni laitumella. Hevosilla ei  ole murheita lainkaan, ja ne vaan syövät, nukkuvat tai odottavat omistajaansa tekemään jotain. Hevoset ovat isoja, ruskeita, vahvoja, siistejä ja kauniita. Yhtenä päivänä näin hevosen laitumella ja menin puhumaan sille. Kerroin kuinka haluaisin olla hän, eikä hän edes välttämättä tajua sitä. Itkin runsaasti, ja sitten lähdin kotiin.

En tiedä mitä tekisin ilman musiikkia. Musiikki on jumalallinen lahja, enkä ole varma ansaitsemmeko edes sitä. Musiikki poistaa stressiä, se helpottaa jokapäiväistä elämää, nostaa elämänlaatua ja se on korville nautinnollista.

Uskon että maapallo on ontto. Antarktikselta löytyy valtavan kokoiset rautaiset holvit, joista pääsee vaan läpi muistamalla päivän kestävän salasanan ja lausumalla sen oikein ilman virheitä. Tämän salasanan siis tietävät vain alienit ja maailman valtiaat. Holvien jälkeen odottaa monen tunnin kestävä hissi, joka vie sen matkustajat “maailman ytimeen”, eli siis laboratorioon, jossa teknologia on monia tuhansia vuosia meitä edellä. Siellä valmistetaan toimivia aikamatkustuskoneita, avaruusaluksia, ihmisiä fiksumpia robotteja sekä madonreiäntuhoamiskoneita.

 - Vertti Lietosaari

 * * *

Muistan… kuinka lämpimänä kesäpäivänä olisin halunnut viettää aikaa kanssasi, kävellä metsässä ja käydä uimassa. Ulkona oli kuitenkin niin kuuma etten halunnut tehdä mitään, harmistuin ja lähdin huoneeseeni. Päätin kuitenkin lähteä yksin kohti seikkailua sillä mikään ei voisi estää minua. Haluan elää vapaasti niin, kuin taivaan linnut tuulen virta vierelläni. Sillä mikään tai kukaan ei voisi estää minua, olen päättänyt mitä suuntaa kuljen, haluan enää vain seurata sitä ja ennen kaikkea nauttia ympärillä olevasta maailmasta ja syöksyä kohti sitä.

Olisin halunnut…Olla kuuntelematta sinua sillä tärkeintä on kuunnella omaa sydäntään. Se tuntui kuitenkin liian vaikealta siinä tilanteessa sillä sait minut tuntemaan sisälläni, ettei muuta vaihtoehtoa olisi. Muut ihmiset ympärilläni yrittävät tukahduttaa valoni miellyttämisen pyörteeseen, mutta en antaisi koskaan sen tapahtua. Tässä tilanteessa oikealta vaihtoehdolta tuntuu vain lähteä pois sillä teidän, ettet tee minulle hyvää.

En tiedä…Mikä on oikein ja mikä väärin vai onko sitä ylipäätään olemassakaan. Toisaalta haluaisin niin, mutta muut asiat ympärilläni pitävät ehkä liiankin kovaa kiinni omista päätelmistään. Ei kuitenkaan kannata sulkea itseään pieneen lasipurkkiin ja katsella maailmaa sen lävitse, jos voisi mennä ihastelemaan lähempääkin. Tuntuu, kuin minun tehtäväni olisi avat maailman silmät itselleen vaikka se ajatuksena tuntuukin todella vaikealta ja oudolta. Näen ympärilläni niin paljon valoa ja hyvää, mutta en uskalla avata suutani sillä minua pelottaa tulla torjutuksi vaikka tiedän sen olevan oikein. En silti joskus kuuntele syvällä sisimmässä huutavaa ääntä vaikka tiedän sen tietävän minua paremmin, mitä kannattaa tehdä.

Uskon....Maailmaan ja siihen, että kaikki on tarkoitettu juuri niin, kuin on suunniteltu tapahtuvaksi. Kun ymmärsin tämän ja sen etten ole koskaan yksin sain itse itseltäni silmät auki. Ei ole mitään pelättävää pelko on uskon vastakohta eikä sitä oikeasti ole olemassa. Ihmisten pitäisi luottaa ja uskoa myös itseensä.

 - Carolina Tiainen

 * * *

Muistan, kun ajoin ensimmäistä kertaa tehokkaalla autolla moottoritien liittymään. Kierrokset paukutti vain sekunnin ajan punaiselle ja mittari näyttikin liikoja. G-voimat liimasi minut kiinni penkkiin. Auton nopeuksiin ei kyllästy.

Olisin halunnut jatkaa pedalin painamista pohjaan ja tuntea vauhdin, mutta tajusin, että asun suomessa ja ajan lahden moottoritietä. Olisin halunnut ajaa kotiin syömään burgereita, jotka ovat tulleet suoraan grillistä ulos. Olisin myös halunnut, että BMW ei ylikuumene. Olisin myös halunnut, että pääsen kisaamaan radalle.

En tiedä onko koti lähellä vai kaukana. En tiedä myöskään, että pelaako Sampo vieressäni pasianssia vai kirjoittiko hän tämän tehtävän valmiiksi jo. En tiedä kirjoittaako Minh tekstiään vain kahdella sormella vai kaikilla sormilla. 

Uskon lähteväni roadtripille joululomalla. Uskon pääseväni lappiin ilman ongelmia ja uskon, että matkatoverini tulee olemaan jonkin verran ärsyttävä niiden päivien aikana. Uskon, että Arno heiluttelee jalkojaan normaalisti pelatessaan tietokoneella. 

- Opiskelija

* * *

Muistan selvästi viimeisen joulun. Silloin maassa oli ihana ja paksu kerros lunta ja oli pakkasta. En taaskaan saanut joulupuurosta mantelia. Katsoimme yhdessä televisiota ja isälläni oli jouluinen kravatti. Aamulla yläkertaan tullessani haistoin joulukinkun jo portaikossa. Illalla söimme yhdessä makoisan jouluruuan ja kuuntelimme samalla joululauluja. Lähdimme pian ruuan jälkeen hautausmaalle ja minä ajoin sinne. Oli jo pimeää ja hautausmaalla paloi paljon kynttilöitä. Kävimme viemässä kynttilän sellaiselle haudalle, jossa muistetaan niitä, jotka ovat haudattu muualle. Kävimme myös äitini työkaverin haudalla. Lähdimme ajamaan sen jälkeen kotiin. Kotiin tullessamme kuusen alla oli jo lahjoja. Mantelin saanut avasi ensimmäisen lahjan ja sen jälkeen jokainen avasi vuorotellen yhden. Sain paljon sellaisia lahjoja mitä olin toivonut.

Olisin halunnut jäädä sittenkin asumaan vanhaan kotiimme. Alussa olin todella innoissani iskän näyttäessä minulle myynti-ilmoituksen tästä juuri remontoidusta talosta. Olin poikaystävälläni kun äitini soitti ja sanoi heidän menevän katsomaan tätä taloa. Ajoin heti sinne talolle ja ihastuin siihen. halusin niin kovasti muuttaa. Vanhassa huoneessani oli aina kesäisin jotain outoja punaisia ötököitä ja täällä niitä ei ollut ollenkaan. Lopulta vanhempani päättivät ostaa talon ja olimme kaikki innoissamme. Mutta nyt en haluaisi mitään muuta kun vain muuttaa takaisin siihen kotiin missä asuimme ennen.

En tiedä mitä haluan tehdä lukion jälkeen. Tuntuu että vaihtoehtoja on niin paljon että niihin hukkuu. Mennäkkö yliopistoon vai ammattikorkeaan. Jäädäkkö lähiseudulle vai muuttaa kauas kotoota. Kaikki kysyvät joka kerta nähtäessä, että mitäs meinaat tehdä lukion jälkeen? Joka kerta joudun vaan sanomaan, että en kyllä osaa sanoa. Ehkä tässä jossain vaiheessa suunnitelmat selkeää.

Uskon, että kaikki kuitenkin järjestyy. Ehkä löydänkin sen alan mitä haluan opiskella ja ehkä sittenkin tiedän minne muutan. Enkä se on Jyväskylä, ehkä Kuopio. En tiedä. Ehkä kuitenkin kotiudun tohon uuteen kotiin ja kaipuu vanhaan ei ole enää niin suuri. Ehkä en kotiudu, mutta joka tapauksessa muutan pois kotoa, joten sillä ei ole väliä. Ehkä ylioppilaskokeet meneekin hyvin keväällä ja pääsen suoraan siihen kouluun mihin haluan. Ehkä tänä jouluna onkin lunta ja joulukuu ei olekkaan "tavallista lauhempaa’’. Ehkä jouluna voi pitää verhot auki koska ei tarvitse katsoa vihreää nurmikkoa ja hiekkapihaa. Ehkä jouluna on taas niin kylmää että koiramme tarvitsee tossut päästäkseen lenkille.

- Opiskelija