Talvilomalta kouluun: Arjen jaksaminen

Lomalla on rentouduttu, ladattu akkuja, ulkoiltu, nautittu täällä etelässä upeasta talvisesta säästä. Mediakurssilla jo aiemmin tänä vuonna mietittiin arjen jaksamista ja päätettiin, että tästä aiheesta on tärkeää kirjoittaa juttu. Viime päivinä myös valtakunnallisessa mediassa on keskusteltu aitojen kohtaamisten tärkeydestä digiähkyn vastavoimana. Tässä mediakurssilla syntynyttä pohdintaa aiheesta:

Edla Tervo: KU4-kurssin työ teemalla "Ajatuksia tästä ajasta"

Arjen jaksaminen

Kyselin parilta nuorelta ja aikuiselta heidän arjen jaksamisestaan.

Vastauksista ilmeni monia arjen jaksamista kuormittavia syitä. Esiin nostettiin mielenterveysongelmat, aistiyliherkkyydet, liika kiire ja yliajattelu. Yksi kuormittavista tekijöistä, joka tuli yhdessä vastauksessa esille, oli perhe. 

Tämä voi olla ongelmallista monella tapaa. Kuvitellaanpas esimerkiksi, että sinulla on ollut pitkä koulupäivä ja haluat rauhoittua kotona koulusta päästyäsi, mutta muistatkin, että kotona rauhoittuminen on lähes mahdotonta, sillä sielä on liian monta asiaa ja ihmistä, jotka kuormittavat mieltäsi entisestään, etkä saa rauhaa ennen nukkumaanmenoa.

Tämmöinen voi vaikuttaa mielenterveyteen ja ajaa sen entistäkin huonompaan kuntoon. Ihmisellä tulisi olla aikaa rauhoittua edes jossain kohtaa päivää. Muuten arjesta tulee yksinkertaisesti liian uuvuttavaa.

Vastauksista tuli myös ilmi, että jaksamiseen auttaa erityisesti stressinhallinta, liikunta, rutiinit ja läheiset. Nuorten mukaan myös mielenterveyteen ja arkeen tuen saatavuus on jaksamisen kannalta tärkeää.

Kaikilla on jonkin verran arjesta aiheutuvaa stressiä, siksipä eräs kommentti on mielestäni erityisen kannattavaa lukea: “ Stressinhallinta on aika keskeinen asia oman jaksamisen kannalta ja on tärkeää, että oppii löytämään keinot sen purkamiseen. Nyky-yhteiskunta voi ajaa helposti suorittamiseen ja kiireeseen. Tämän vastavoimaksi arjessa pitäisi olla aikaa pysähtyä, aikaa kohdata tärkeitä läheisiä, aikaa harrastaa. Tärkeää on myös olla armollinen itselleen ja hyväksyä oma ja toistenkin keskeneräisyys. Kaikki ei tarvitse olla tiedossa ja tavoitteellista. Toistemme hyväksyminen ja aito kohtaaminen tuo paljon voimaa arkeen.”

- Vesa Nissilä