Vierailu ystäväkouluun Leutkirchiin: Matkapäiväkirja
Matkapäiväkirja
Saksan opiskelijoita ja kaksi opettajaamme matkasivat lukion projektiviikolla Leutkirchiin, Saksaan. Vierailimme pitkäaikaisessa ystävyyskoulussamme Geschwister-Scholl Schulessa, josta opiskeilijoita tuli myös vastavierailulle Suomeen muutaman viikon päästä.
 |
| Ryhmämme Pfänder-vuoren huipulla |
Maanantaina bussi lähti Monninkylästä klo 5.00 Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti. Turvatarkastuksen jälkeen meillä oli noin tunti tai kaksi omaa aikaa lentokentällä ja lento lähti klo 8.00 kohti Müncheniä. Kun saavuimme Müncheniin, niin lähdimme siitä bussilla hotellille, joka kesti noin 2 tuntia. Hotelli sijaitsee Leutkirchissä. Leutkirchissä on noin 23 000 asukasta, eli se on pieni kaupunki.
Kun olimme vieneet tavarat hotellihuoneisiin, lähdimme syömään saksalaisten opiskelijoiden kanssa. Sen jälkeen saksalaiset opiskelijat näyttivät meille Leutkirchiä ja Leutkirch oli upea. Kiertueen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja saimme kierrellä Leutkirchiä vapaasti minne halusimme.
Sää oli ihan mukava, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Päivä oli kaikin puolin onnistunut.
- Önne-Liis ja Dylan
Dienstag 25.4.
Tiistaina aamu alkoi aikaisella herätyksellä, mistä suuntasimme yhteistyökoululle tutustumaan paikkoihin. Saimme kierroksen myös amispuolella ennen lukiota. Tutustuimme saksalaisten oppitunteihin ja pääsimme muun muassa liikuntatunnille päihittämään saksalaiset helposti suomen lentopallojoukkueellamme.
Pienen hengähdystauon jälkeen suuntasimme yhdessä juna-asemalle, mistä matka Ulmin kaupunkiin alkoi. Junamatkat kuluivat ripeästi jutellessa sateisissa maisemissa. Ulmissa pääsimme herttaisen mummon pitämälle historiakierrokselle, jonka jälkeen pääsimme shoppailemaan Ulmin yllättävän hyvään keskustaan. Tutustuimme tarkemmin Ulmin goottilaistyyliseen kirkkoon, mikä onkin maailman korkein kirkko. Kuulimme myös, että Ulm on Einsteinin kotikaupunki.
Junamatka Leutkirchiin meni nopeasti ja päätimme kaikki lähteä syömään. Osa pizzeriaan ja osa kebab-ravintolaan. Saksalaiset kehuivat kebabia maasta taivaisiin, mutta suurin yllätys meille oli kuitenkin halvat hinnat.
- Jenni ja Iina
Mittwoch 26.4.
Keskiviikkona lähdimme saksalaisten kanssa junalla Itävallan puolelle, missä vaelsimme alppien lähellä sijaitsevan Pfänder-vuoren huipulle. Heräsimme noin kello 6.30 ja menimme syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen tapasimme porukalla hotellin ulkopuolella ja lähdimme kohti Leutkirchin rautatieasemaa.
Saavuttuamme Itävaltaan aloitimme vaellusreissumme melkein saman tien. Matka Pfänderin huipulle kesti noin kaksi tuntia, ja huipulla meitä odotti palkinto, sillä saksalaisten opettaja oli varannut meille lounaan eräästä ravintolasta. Pienen hengähdystauon ja pakollisten matkamuisto-ostosten jälkeen matkustimme maan kamaralle gondolihissillä, josta oli todella hienot näkymät alas.
Takaisinmenomatkalla teimme pikavisiitin Lindau-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Sveitsin, Itävallan ja Saksan rajalla. Lindaussa meillä oli noin tunnin verran vapaa-aikaa. Jotkut meistä lounastivat siellä, toiset taas shoppailivat. Olimme suunnitelleet myös lähtevämme veneelle, jos meillä olisi ollut vielä enemmän aikaa. Venereissu kuitenkin jäi tällä kertaa, olimmehan jo enemmän tai vähemmän poikki kävelemisestä.
Loppuilta meillä olikin vapaa-aikaa tehdä mitä huvittaa, ja päivämme päättyi perinteiseen ilta yhdeksän tapaamiseen hotellilla. Uni maittoi hyvin ja posket punottivat päivän vaelluksen jäljiltä!
- Anni ja Neema
Donnerstag 27.4.
Tänään päivä alkoi saksalaisen koulun tunneilla jo klo 7.25. Tuntien jälkeen menimme kokkailemaan ja saimme aikaan oikein makoisan aterian: salaatteja, paistettuja perunoita ja makkarasalaattia. Illalla menimme porukalla keilaamaan ja illan päätteksi iso osa porukasta meni vielä viimeisen kerran yhdessä jäätelölle.
- Pihla ja Siiri
Freitag 28.4.
Perjantaina viimeisenä päivänä menimme Müncheniin bussilla. Bussimatka kesti noin kaksi tuntia. Harmillisesti Münchenissä oli vähän sateista, mutta emme antaneet sen haittaa meitä. Münchenissä kävimme hyvin saksalaisessa ravintolassa, jossa söimme saksalaista ruokaa ja vietimme aikaa saksalaisten kanssa.
Sitten me sanoimme toisillemme lämpimät hyvästit ja suurin osa alkoi mennä kohti juna-asemaa. Mutta minä, Nico, vietin niin paljon aikaa kuin vielä pystyin saksalaisen Johannan kanssa. Pyörimme Münchenissä ja kävimme kaikenlaisissa tuliaiskaupoissa. Lopuksi päädyimme Saksalaiseen “Elbenwald” nimiseen fanikauppaan, jossa myytiin paljon kiinnostavia fanituotteita peleistä, elokuvista, sarjoista jne.
Aikamme alkoi pikkuhiljaa loppumaan, joten jouduimme kävellä hyvin nopeasti juna-asemalle. Vähän eksyimme, mutta onneksi lopulta löysimme perille, vaikka vähän myöhässä. Jouduimme melkein juosta metrolle, koska olimme vähän myöhässä. Kuitenkin kerkesimme. Lopulta päädyimme lentokentälle ja sieltä lensimme takaisin Suomeen.
- Nico, Vesa ja Aleksei
Kommentit
Lähetä kommentti